matka Vilnaan

Kun susirajalta lähtee liikkeelle, matka Vilnaan on yhtä helppo kuin matka Ouluun. Tunnin lento, joka on kilpailusyistä useasti halvempi Vilnaan. EU:n vapaan liikkumisen periaatteet ovat tehneet liikkumisesta tosi vaivatonta, senkus menet, ei siinä paljoa kysellä miksi. 600 kilometriä etelään tekee ilmastosta urbaanille vaeltajalle paljon kotoisia oloja mielyttävämmän.



Neris joen rannalle, vastapäätä vanhaa kaupunkia nousee uusi uljas Business keskus eurooppalaisilla sijoituksilla, joen toisella rannalla vanha kaupunki pesee kasvojaan Unicefin tukemana.

Ja todellakin, tässä kaupungissa löytyy paljon suojeltavaa ja säästettävää jälkipolville.


KIRKKOJA

Vilna, entinen Liettuan Jerusalem, tunnetaan edelleen kirkkojen
kaupunkina.

1400-luvulla Vilna eli loisteliainta aikaansa. Se oli Itämereltä Mustallemerelle ulottuneen mahtavan Liettuan pääkaupunki. Yliopisto perustettiin ja eri väestöryhmät rakensivat omia kirkkojaan. Barokki-maineensa kaupunki sai, kun kirkot ja kadut rakennettiin 1700-luvun tulipalojen jälkeen uuden tyylisuunnan mukaisiksi. Vilnan ilme oli syntynyt.





Katedraali (Arkikatedra bazilika) on rakennettu paikalle, jossa muinoin palvottiin ukkosenjumala Perkunasia. Ilmeisesti jo 1200-luvun lopussa pakanatemppelin paikalle rakennettiin kirkko. Nykyinen rakennus on myöhemmältä ajalta (1783-1801) ja se edustaa klassisismia.









Kaupungin viidestäkymmenestä keskiaikaiseta kirkosta tämä on ehkä tyylikkäimmin kunnostettu ja entisöity. Eipä uskoisitänä päivänä, että sama rakennus toimi Neuvostoliiton aikana varastorakennuksena.

..

.
.
.


Vaikkei kirkot uskonnollisina laitoksina kiinostaisikaan, niin ei voi olla ihailematta näiden helmien arkkitehtoonisia ja rakennusteknisiä hienouksia. Katedraalissa nimenomaan hillitty klassinen harmonia on se ensimmäinen piirre joka tulee mieleen. Sama huolellisuus ja ammattitaito korjaus ja restaurointi työssä on silmiinpistävä sekä julkisivujen että sisätilojen osalta.

Valoisa, kauttaaltaan vaaleansävyinen kirkko toimii nykyään pääasiassa museona ja konserttien pitopaikkana, joitakin kirkollisiakin tilaisuuksia poikkeuksellisesti järjestetään.



VAPPU



Tämä reissu sattui ajoittumaan Vappu-viikonlopun yli. En tullut etukäteen tarkistaneeksi mitä Vappu merkitsee nyky Liettuassa, eli ei muuta kuin uteliaana ottamaan asiasta selvää paikan päällä.

Satunnaisesti kaupungilla kuljeskellen törmäsi kolmeen eri paraatiin, perinteisiä työkansan voimannäyttö ("me vaadimme punalippujen alla") marsseja ei näkynyt.

Railakkain ja osallistujamäärältään runsaslukuisin oli puolalaisten kulkue. Puolalaisethan ovat maan runsaslukuisin vähemmistö ja haluavat ilmeisesti muistuttaa olemassa olostaan.

Parin kilometrin mittaiseen kulkueeseen mahtui useampikin soittokunta tahdittamaan marssia. Eri maakuntien plakaatteja näkyi runsaasti ja osa marssijoista oli sonnustautunut kansallispukuihin, joiden kirjo kertoi omaa tarinaansa siitä miten laajasta joukosta on kyse.
.



Lipuista runsaslukuisimpina liehuivat Puolan liput, joukosta toki löytyi myös Liettuan ja EU:n tutut värit ja tunnukset.

Historiallisista syistä venäläiset eivät ilmeisestikään halua olla yhtä näyttävästi esillä, vaikka muodostavatkin lähes yhtä suuren vähemmistön.



Löytyipä kulkueesta muutaman sotaveteraaninkin pieni joukko, kenekähän joukoissa linevät marssinet aikanaan, sillä ei taida enää olla niin ratkaisevaa merkitystä.
.
.
.
.
.
.


Liettuan EU-jäsenyyden vuoksi onkin vähintään puoli miljoonaa koulutettua ja kielitaitoista liettualaista muuttanut erityisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin. Liettuan väkiluku on supistunut runsaaseen kolmeen miljoonaan
.
.
.
.

Ammattiyhdistysten marssikulkue oli kerännyt huomattavasti pienemmän väkijoukon, yksi pieni soittokunta ja lipuissakin huomattavasti enemmän valkoista kuin punaista väriä.

Yhdenvertaisiksi EU kansalaisiksi (myös palkkauksen suhteen) ymmärrettävästi haluavat, taitaa ola edessä aika pitkä marssi.



Yli 80 % Liettuan väestöstä on etnisesti liettualaisia ja puhuvat liettuan kieltä, joka on ainoa virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat puolalaiset (6,7 %) venäläiset (6,3 %) ja valkovenäläiset (1,5 %)..


















Pienin kulkue oli Hare Krishna -liikkeellä , vaatimattomasta osallistuja joukosta huolimatta se ei jäänyt kuitenkaan huomaatta hyvän reittivalinnan ja aikaansaamansa kunniotettavan mekkalan ansiosta

Hare Krishna Hare Krishna

Krishna Krishna Hare Hare

Hare Rama Hare Rama

Rama Rama Hare Hare

KATUMUSIIKKIPÄIVÄ




Iloninen yllätys, toukokuun 1. päivä oli Vilnassa katumusiikki päivä. Tapahtuma on osa kulttuuri pääkaupungin ohjelmatarjontaa.





'Street music day' on todella iloinen ja kokemisen arvoinen juttu. Aamusta myöhään yöhön on ilmaisia konsertteja ja varmasti joka makuu.





Lapsia, koululaisia, opiskelijoita .... Kaikki instrumentit mitä kadulle saa raahattua, erään kirkon ovat olivat levällään, urut kuuluivat kadulle.





Rockia, poppia, balladeja, folkkia, klassista, jazzia jne. Ihme jos ei mieleistään löytänyt.

Vanhan kaupungin porttikongit, kadut, puistot, torit, rapunpielet, kujat, siinä konserttipaikkoja. Yhdestä kun lähdit, heti nurkan takana oli seuraava.

Kun alkukesän sääkin vielä suosi niin päivä kului hurahtamalla ja yksi jos toinenkin vannoi palaavansa kaupunkiin viimeistää seuraville katumusiikin päiville




















SATUNNAISIA















Pelastus Vilnassa satunnaisen kahvinhimon iskiessä, kohtuu laadukasta siistissä ympäristössä.














Liettua ei ole mikään 'hymyn maa' , mutta kyllähän sekin irtoaa kun jaksaa houkuttaa ..















Kaikki ei voi hyvin, ei edes kirkon takapihalla ...















Puistot siisteiksi heti Vapun jälkeen ...



Vilnassa voit vuokrata juppi-rollaattorin ja saada vielä kaupanpäälle reippaan opettajan ..